1960-1980
Maanrakennus Kamaran alkujuuret ja varhaiset vuodet
Koposen perhekunta asutti omaa punaista tupaansa ja perunamaata Kärsämäen Välikylällä 60-luvun alkupuolella. Ahtela-niminen talo sijaitsi kaukana kirkonkylän vilinästä, tiettömän taipaleen takana, Vuohtojoen reunamilla. Perhe viljeli perintötilaansa, ja navetassa oli joukko sarvipäitä. Aikakaudelle tyypilliseen tapaan, samaa taloa asuttivat vanha isäntä ja emäntä, Yrjö ja Jenny sekä nuori pariskunta, Raimo ja Asta. Perheeseen syntyi vuonna 1962 potra poika nimeltään Jari Jaakko Koponen. Maatalon töissä perheen apuna oli pitkään uskollinen Lempi-hevonen. Kun 60-luvun alussa perheessä päätettiin siirtyä nykyaikaan, tilalle ostettiin upouusi David Brown 990 -traktori. Siitä tuli perheen suuri ylpeyden aihe. Vuosien saatossa “Taavetista” kehkeytyi perhepiirissä monien tarinoiden lähde ja tarinamme sankari. Taavetilla onkin tärkeä roolinsa maanrakennusliikkeen alkutaipaleeseen. Perheen lapsikatras täydentyi myöhemmin tyttärillä, Sirpalla, Sarilla ja Annella.
Ensimmäiset työhommat tehtiin Taavettiin ostetulla ojaviskalla, jolla perattiin aluksi omia savisia pelto-ojia auki. Vuonna 1964 sai Sydänmaankylässä Konolan isäntä vihiä Ahtelan ojaviskasta ja keksi pyytää Raimoa ja Taavettia töihin omia pelto-ojia kunnostamaan. Raimohan lähti. Se oli ensimmäinen maanrakennusalan työhomma, joka tehtiin perheen ulkopuolelle. Ensimmäisen tilipussin tuotoilla kävi Raimo kirkolta ostamassa kotitilalle perheen iloksi hienon Halvar -nimisen patteriradio.
Konehommat kiinnostivat Ahtelan nuorta isäntää. Näihin aikoihin Keskusmetsälautakunta Tapio etsiskeli metsäojien kaivamiseen urakoitsijoita. Ennen pitkää Raimon mielessä alkoi siintämään käytetyn traktorikaivurin osto. Sellainen lopulta hankittiin, vaikka vekseleiden otto nuorta perhettä hirvittikin. Ensimmäinen kone ostettiin vuonna 1966, ja sillä tehtiin ensimmäinen metsäojaurakka Haapajärven Kuusaalle. Raimo oli urakkaa varten perustanut toiminimen ja näin sai perheen yritystoiminta maanrakennusalalla virallisestikin alkunsa. 70-luvun puoleen väliin mennessä kalustoon kuului jo kuorma-autoja ja puskutraktori. Raimo sai heti yrittäjäuransa alkumetreillä rinnalleen sitoutuneita ja osaavia työntekijöitä, joiden kanssa toiminta laajentui metsäojien kaivuusta yleisemmin maanrakennuksen puolelle. Liiketoiminnan kasvaessa perustettiin kommandiittiyhtiö Raimo Koponen. Yrityksen ensimmäinen merkittävä työmaa oli Outokummun Pyhäsalmen kaivoksen T-altaan rakentaminen.
1980-1990
Kämarasta kansainvälistyvään Kamaraan
Sekä yhtiö että perheen lapset jatkoivat kasvuaan 80-luvulla. Jari päätti seurata isänsä jalanjälkiä maanrakennusalalle ja kouluttautui maa- ja vesirakennusinsinööriksi. Opintojen myötä Jari toi yhtiöön uusia ajatuksia ja yhtiömuoto päätettiin muuttaa osakeyhtiöksi.
Uuden osakeyhtiön nimeä pohdittiin porukalla ahkerasti. Yhtenä vaihtoehtona oli Kärsämäen maanrakennus. Lyhenteenä siitä muotoutui Kämara. Tuleva toimitusjohtaja Jari tuumasi, että jätetään ä:n pisteet pois, niin ollaan heti valmiita kansainvälisille markkinoille. Kansainvälistyminen kun oli optimistin mielestä väistämättä joskus edessä. Niinpä yritysrekisteriin ilmoitettiin Maarakennus Kamara Oy, joulukuun 6. päivä vuonna 1988.
Tiukkoja tilanteita 90-luvun lamavuosina
Yrityksen pitkään historiaan kuuluu luonnollisesti lukuisia käännekohtia ja tiukkoja tilanteita, joista on selvitty sattuman, sitoutuneen henkilökunnan ja periksiantamattoman omistajaohjauksen ansiosta. Suuri lama kuritti koko Suomea 90-luvulla. Kamaraankaan ei saatu urakoita kovista ponnisteluista huolimatta, ja koko toiminta oli pysähdyksissä. Marraskuussa 1993 tuli Helsingistä Haka-Stroin hankintapäälliköltä tarjouspyyntö, joka koski Venäjän Andreapolin sotilaskylän rakennushanketta, 910 km päästä Suomen rajasta. Poliittiset olosuhteet olivat Venäjällä hyvin epävakaat ja Venäjän tilanteesta oli ymmärrettävästi paljon pelkoa ilmassa. Raimo päätti kuitenkin lähestyä Kamaran työntekijöitä ja kysyä, olisiko heistä lähtijöiksi tähän aika uhkarohkeaankin urakkaan. Talven kestävän työttömyyden kummitellessa mielessä työntekijät päättivät yön yli mietittyään olevansa valmiita reissuun: ”Jos lähet viemään, niin lähetään”. Riskinotto kannatti. Kamara sai Andreapolista tuottoisan työmaan, joka kesti yhteensä kaksi vuotta. Andrepolin työmaan avulla firma selvisi lamavuosista kunnialla. Tuliaisena tuolta työmaalta Kamara toi mukanaan paljon mielenkiintoisia tarinoita, mutta myös hienon selviytymisen kokemuksen.
Katso Raimo Koposen tarinointia Andreapolista…
2000-2010
Vahvan kasvun aikaa, hallitusti.
Yhtiö muutti toimipisteensä Ouluun vuonna 2001 ja sen toiminnassa alkoi uusi entistä kukoistavampi kausi. Erisuuruisia urakoita löytyi ympäri Pohjois-Suomen ja osaavien työntekijöiden määrä kasvoi. Firmaan rekrytoitiin joukko taitavia tekijöitä, joiden nimi näkyy yrityksen palkkalistoilla tänäkin päivänä. He ovat omalla työpanoksellaan olleet tärkeässä roolissa liiketoimintojen kasvussa. 2000-luvulla Kamaraa työllistivät kunnallistekniset työt, kaatopaikkojen pohjien teko. Vuosikymmenen merkittävimmät työkohteet löytyivät kuitenkin kaivosalalta. Talvivaaran kaivoksella Kamara urakoi tietöitä ja rautatiepohjan rakentamista.
Vuonna 2010 Sodankylässä sijaitseva Kevitsan kaivos valitsi Maarakennus urakoimaan rikastushiekka-allasta Tuolloin alkanut urakka ja yhteistyö jatkui melkein kymmenen vuotta. Maarakentamisen lisäksi yhtiö ylösajoi uusia liiketoimintoja, joista vesihuolto ja -rakentaminen, sekä putkistosaneeraukset tulivat vahvoiksi tukijaloiksi yhtiön kasvutarinaan.
“On selvitty ennenkin, kyllä mekin tästä selviämme.”
Aivan tavallisena tiistaina syyskuussa 2018 perheen saavutti lamauttava tieto. Toimitusjohtaja Jari kuoli äkillisesti heti inframatkan jälkeen. Tieto asetti yrityksen ja omistajaperheen tiukan paikan eteen. Muutaman vuorokauden hämmennyksen jälkeen, perhe kokosi rivinsä ja teki suunnitelman Kamaran jatkosta. Valtavan surun keskellä lojaalisuus pitkäaikaisia työntekijöitä ja asiakkaita kohtaan antoi omistajaperheelle motivaation ja halun selviytyä. Perheen vävy Juha Hyvärinen tarttui rohkeasti hänelle uuteen toimialaan ja ryhtyi luotsaamaan yritystä kriisistä pois. Suuri kiitos selviytymisestä menee myös sitoutuneelle henkilökunnalle, joka pysyi kriisin keskellä rinnalla. Juhan matka Kamaran toimitusjohtajana kesti lopulta kaksi vuotta.
Jarin perintö
Jarin mottona Kamaran johdossa oli Tuntemattomasta sotilaasta vänrikki Koskelan sanonta: asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat. Jarin oivaltava huumorintaju kukki mitä erilaisimmissa paikoissa. Kesken tiukkojen urakkaneuvottelujen saattoi leikkisä toimitusjohtaja kaivaa taskustaan Maon punaisen kirjan, josta sitten neuvokkaana katsoi ohjeita. Kamaran edustusvaatteisiin painatettiin Kamaran nimi myös kiinan kielellä. Ihan vaan varoiksi, jos sattuu kaivamaan liian syvälle. Jarin omalaatuinen persoona oli tunnettu infrapiireissä. Hekottava nauru ja viihdyttävä tarinankerronta teki hänestä leppoisan seuramiehen. Työasioissa Jari piti tiukasti kiinni sovituista asioista ja oli hyvä kuuntelija, vaikka osasikin tuoda oman näkökantansa esiin. Jarin rento, mutta tehokas työote tuotti yrityksessä tulosta. Jarin perintö mielessään Kamaran nykyiset hallituksen vastuunkantajat jatkavat työtään Kamaran johdossa.
2020
KAMARA, luotettu kumppani.
Kamaran toimitusjohtajana aloitti elokuussa 2020 Mikko Kuusisto. Samalla uusi sivu kääntyi Kamarassa. Ensimmäistä kertaa Kamaran historiassa yhtiön johtoon nimitettiin henkilö perheen ulkopuolelta. Työsopimus allekirjoitettiin tietenkin Kamaran alkujuurilla, Ahtelan pirtissä pitkän pöydän ääressä. Yrityksen on hyvä muistaa juurensa ja nöyrä täytyy olla. Sieltä Ahtelan pelloilta alkanut sinnikäs matka on vienyt yrityksen yhdeksi pohjoisen merkittävistä maarakennusalan osaajista.
Yhtiön perusta on ollut ja tulee olemaan sen osaavissa työntekijöissä. Myös omistajien kyky nähdä valoa ja mahdollisuuksia vaikeissakin paikoissa on varmasti yksi tärkeimmistä asioista Kamaran pitkällä taipaleella. Nämä kulmakivet mielessä Kamara jatkaa matkaansa ja vastaa infrarakentamisen luotettuna kumppanina asiakkailta tuleviin haasteisiin.
Mitä tapahtui tarinamme aluksi sankariksi nimetylle Taavetti-traktorille? Monien sattumusten ja juonenkäänteiden jälkeen, Taavetti löytyi erään Kärsämäkisen tilallisen tallista edelleen loistokuntoisena. Tiukan ostoneuvottelun tuloksena “Taavetti” viettää nyt ansaittuja eläkepäiviä perheen omistuksessa Kärsämäellä. Se on yhä täysin iskussa ja heti toimintavalmiina uusiin urakoihin, mikäli tarvetta vain löytyy.
